KUN SIELU PALAA – PYHÄ PIMEYS

 

Linkki suoraan verkkokauppaan tästä

KUN SIELU PALAA -KAAMOSRETRIITTI:

PYHÄ PIMEYS

19. – 23.11.2025

Nikkilä Temple, Kangasala

Aloitamme keskiviikkona 19.11. kl 18 illallisella, lopetamme sunnuntaina 23.11. kl 16

 

Tämä retriitti on yhdeksäs Kun sielu palaa -retriitti ja samalla tulee täyteen ensimmäinen vuoden kierto.

Ja mikä vuosi meillä on ollutkaan!

Ensimmäinen retriitti marraskuussa 2024 oli hurja! Teemana oli Paluu elonkehälle, mikä on eräänlainen avainporsessi. Myrsky nousi ja puut kaatuivat ja tuntui kuin taivas olisi revennyt. Ja jonkinlaiset verhot siinä repesivätkin, sillä tämän retriitin myötä tapahtui käsinkosketeltava muutos.  Avautui aivan uudenlainen tila ja tietoisuus, joka on kevyt, mutta samalla mahdollistaa välillä hyvinkin haastavien teemojen avautumisen ja käsittelyn ihmeen soljuvasti. Tuntui kuin tälle työskentelylle olisi avautunut uuden ajan tietoisuuden taajuudet.

Vuoden mittaan jokainen retriitti on jatkanut siitä, mihin edellinen jäi. Paluu elonkehälle -teeman lisäksi olemme työskennelleet erilaisin tavoin, erilaisista tulokulmista feminiinin ja maskuliinin sovinnon ja tasapainon äärellä, purkaen erilaisia ”sielun lukituksia”. Sielu & Eros  on ollut vahva teema ja retriitit todella vaikuttavia ja aina ainutkertaisia.

Syksyinen retriitti Kolilla teemalla Tietäjäsielun kotiinpaluu yhdessä shamaani Helena Karhun kanssa oli mykistävä avaten aivan uuden luvun ja tulemme jatkamaan yhteistyötämme. Ennen Pyhä Pimeys  -retriittiä on vielä retriitti vain naisille teemalla Pyhä Kohtu.

Ymmärrän nyt kuinka vahva intentio sielun paluu ja sielullistuminen on. Jokainen retriiteillä ollut voi todistaa kuinka olemme jonkun paljon suuremman ohjauksessa ja kannateltavana, koko luomakunnan tukemana. Olemme itseämme paljon suuremman tapahtuman palveluksessa, uutta tietoa haluaa avutua ja tapahtua muodostamamme portaalin ja tämän rakentuvat temppelin kautta. Retriitin kulku on aina suuri mysteeri ja samalla täysin luonnollinen tapahtuma.

 

PYHÄ PIMEYS -RETRIITTI

Alkemistinen pyhiinvaellusmatka pimeyden parantavaan syleilyyn ja varjoihin unohtuneiden osiemme kotiin kutsumiseen

Marraskuun loppu on syvää kaamosaikaa. Laskeutumista syvälle pimeyteen ja alitajunnan valtakuntaan, syvään rauhan alkumereen, joka sisältää kaiken toteutunen ja vielä toteuttamattoman. Syvään alkemistiseen kohtuun johon päättyvä sykli saa liueta.

Jos mitä tämä luhistuva aikakautemme on torjunut, niin tämän syvän pimeyden ja pysähtymisen välttämättömän viisauden. Ilman tätä alkemistista tilaa ei synny mitään aidosti uutta, pyöritämme vain vanhaa uudestaan ja uudestaan.

Kaamos on myös  vuoden tapahtumien synteesin tila. Asetumme tähän pyhään pimeyteen yhdessä ja otamme vastaan  mitä alkaa nousta esiin tällä vuoden viimeisellä retriitillä. Laskudumme yhdessä kiireettömästi syvälle Äiti Maan ytimeen ja kohtuun. Kuuntelemme pyhän pimeän tietoisuutta ei-tietämisen tilassa. Samalla on mahdollista päästä syvemmälle oman sielun ytimeen ja tulla ravituksi tavalla jota emme ole enää edes muistaneet kaivata. Osana kokonaisuutta yksikkö ja yksilö tunnistaa itsensä. Osana Suurta Sielua tunnistamme oman sielumme.

Pyhästä pimeydestä myös kaikki valo saa alkunsa.

 

FEMINIINI JA MASKULIINI

Tälle retriitille nousi ihan uutena teemana tutkia kokonaisuudessaan feminiinin ja maskuliinin dark ja light -aspekteja kokonaisuutena.

Dark Feminine, Light Feminine – Dark Masculine, Light Masculine.

Nämä ilmaisut kääntyvät huonosti suomen kielelle.

Tutkimme tätä kokonaisuutta ensin kollektiivisen konstellaation avulla, miten ne ilmaantuvat tässä hetkessä, miten ne elävät suhteessa toisiinsa. Teeman kirkastuttua viemme työskentelyä henkilökohtaiselle tasolle.

Intuitioni on, että jotkut aspektit ovat selkeämpiä kuin toiset – jotakin piilossa olevaa haluaa nyt nousta esiin, jotakin varjossa olevaa haluaa näyttää todellisen terveen puolensa.

Erityiseesti Dark Masculine teema vetää nyt vahvasti puoleensa.

 

PYHÄ MAALLINEN MASKULIINI

Dark Masculine – ”pimeä maskuliini” ei kuulosta oikein hyvältä suomeksi.  Käännänän sen tässä nyt paremman puutteessa pyhäksi maalliseksi maskuliiniksi.

 

ISIS & OSIRIS

Isiksen ja Osiriksen tarina on kulkenut matkassa koko ajan. Tässä laajalle levinneessä egyptiläisessä myytissä Osiris oli Egyptin myyttinen kunigas ja hyvän hallitsijan perikuva. Hänen vaimonsa oli jumalatar Isis. Osiriksen kateellinen veli Seth edusti kaaosta ja tuhoa.

Seth tappaa Osiriksen, mutta Isis herättää Osiriksen henkiin. Seth tappaa Osiriksen toistamiseen, mutta tällä kertaa pilkkoo ruumiin palasiksi ja levittää palat ympäri Niilin niemimaata, jotta Isis ei mitenkään voisi enää niitä löytää. Isis kuitenkin etsii, pala palalta rakkaansa ruumiinosat ja kokoaa ne yhteen ja lopulta herättää Osiriksen henkiin. Heille syntyy poika Horus, josta tulee uusi kuningas. Tämän jälkeen Osiriksesta tulee alisten ruhtinas.

Arkkityyppisesti tämä tarina transformaatioista ja sielun paluusta. Kuolemasta ja uudelleensyntymästä. Kuinka suuri jumalatar, pyhä feminiini, suuri äiti meissä jokaisessa on se voima, joka kokoaa maailman turuille pirstaloituneen sielumme palat jälleen yhteen ja tekee mistä kokonaisen. Kalevalaisessa mytologiassa Lemminkäisen äiti pelastaa poikansa Tuonelan joesta ja herättää tämän henkiin, eli palauttaa hänen sielunsa. Näissä myyteissä sielun menetys ja sieluttomuus on kuin kuolema ja sielun palautus ja paluu on uusi syntymä.

Isis ja Suuri Äiti on työskentelyn alustana ja alkuvoimana kaikessa Kun sielu palaa -työskentelyssä.

Mutta miten ilmenee tämän päivän ”Osiris” kokoon kudottuna, henkiin herätettynä ja täydessä voimassaan?? Entä Horus, heidän poikansa ja uuden ajan kuningas? 

 

”PYHÄ SARVIPÄÄ”

Kautta aikain eri kulttuurien myyteissä on ollut sarvipäisiä maskuliineja jumalia ja jumaluuksia; esimerkiksi kreikkalaisilla oli Pan, kelteillä Cernunnos. Sarvipäistä ihmisen ja eläimen sekoitusta voidaankin pitää universaalina arkkityyppinä, joka ilmentää luonnon pyhyyttä, yhteyttä eläimiin ja vaistoihin, luomisvoimaa, vahvaa erosta ja elinvoimaisuutta. Ihminen, jossa eläin, maa ja jumaluus ilmenevät täysin integroituneena, luonnollisena. Muinaissuomen (myös Karjala, Siperia) mytologiassa hirvellä on ollut vahva asema kosmisena ”esi-isänä” ja sielun oppaana.

Sarvet merkitsivät yhteyttä elämän ja hengen, maan ja taivaan, vaiston ja tietoisuuden välillä.

Kristinuskon myötä ja uskonpuhdistusten yhteydessä harjoittettujen noitavainojen yhteydessä ei ainoastaan naista ja erityisesti naisen ruumista, tietoisuutta ja seksuaalisuutta häpäisty, myös miehen vahvasti luonnollinen ja seksuaalinen puoli demonisoitiin. Sarvipäisten jumaluuksien  elinvoimaisuuden ja luonnonvoimaisuuden arkkityyppisestä kuvastosta kehitettiin paholaisen olemus sarvineen ja sorkkineen. Tällaista hahmoa ei ollut aikaisemmin ollut ja sen kehittäminen kuten koko noitavainojen doktriini luotiin Katolisen kirkon toimesta.

Tämä miehen pyhän aistillisen ja vahvavaistoisen maallisen luonnonvoimaisuuden demonisoinnista ei ole oikeastaan lainkaan puhuttu.

 

The Horned God, the Wild Man

The Horned God is a positive model for male power. Free from the patriarchy and all other authoritative models, as he grows and passes through his changes during the wheel of the year, he remains in relationship to and not separate form the prime life and nurturing force – the Goddess. 

The Horned God is an archetypal figure quite unlike most masculine images as they appear in our culture. He is difficult to understand because he does not fit into any of the expected stereotypes. He is gentle, tender and compassionate, but he is also the Hunter.

He is untamed sexuality – but sexuality as a deep, holy, connecting power. He is the power of feeling, and the image of what men could be if they were liberated from the constraints of patriarchal culture. 

John Rowan, The Horned God 

 

Se on juuri tämä voima, joka mellastaa sekä kollektiivisen että  henkilökohtaisen alitajuntamme lukituimmissa kellareissa ja aiheuttaa hirvittää tuhoa.

Jumalatar on jo paikalla. Nyt on aika kutsua sisäinen sarvipäämme kotiin. Häntä tarvitaan!

 

TYÖSKENTELYSTÄ

Käytän työskentelyssäni mm. Konstellaatiota, erilaisia meditaatioita, kehollisia harjoituksia, inquiryä ja luonnossa työskentelyä. Shamaanirumpu ja sointumaljat ovat myös käytössä. Nina Näränen ja Abhi Mustala ohjaavat syvähengitysmatkan. 

Painotan kokemuksellisuutta ja ruumiillisuutta.

Ohjaan ryhmää organismina, kenttänä, tilana ja avautuvana tapahtumana, tukien sitä, mitä ryhmässä haluaa orgaanisesti ilmentyä, ei-tietämisen tilasta yhdessä tutkien ja oppien. Osana kokonaisuutta yksilöiden prosessit avautuvat myös turvallisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla.

HUOMAUTUS

Tämä retriitti ei ole ensikertalaisille.

Jos olet kärsinyt psykoosista tai sinulla mielialalääkityksiä, tämä retriitti ei ole sinulle.

 

Nikkilä Temppeli on elävä portaali

Luonto ja Gaia itse on elävä alusta tälle työskentelylle ja aktiivisesti mukana tässä prosessissa. Siksi valitsin paikaksi Nikkilä Temppelin, koska tiedän kokemuksesta, että siellä luonto kaikkine elementteineen on poikkeuksellisen väkevästi läsnä.

 

Lämpimästi tervetuloa tutkimaan ja tukemaan sielusi avautumista elämälle ja transformaatiolle uuteen aikakauteen!

 

 

OHJAAJA

Kaisa Peltola

UPEA KONKARITIIMI TUKENAMME:

Nina Näränen, Abhi Mustala, Katja Frange ja Samuli Perälä

 

PAIKKA

Nikkilä Temple

Tohkala, Kangasala

ks esittelyvideo täältä

Nikkilä Temppeli on luonnonvoimainen retriittipaikka Tampereen lähistöllä, kauniin Längelmäveden rannalla.

 

HINTA

OHJAUS:  450€ sis. Alv 25,5%

MAJOITUS  + aamiainen, lounas, päivällinen (Kasvisruoka) ke – su /4 vrk /  4 x 85€ = 340€

Vahvistat ilmoittautumisen maksamalla 150€ ennakkomaksun, linkki verkkokauppaan tästä

(ei palauteta ilman lääkärin todistusta peruutuksen yhteydessä)

Loppumaksu / ohjaus 300€  / 15.11. mennessä / linkki tästä 

Majoitus ruokineen 340€ / Nikkilä laskuttaa

Maksuaika tai maksu useammassa osassa mahdollinen tarpeen tullen.

Lisätiedot

Kaisa Peltola:

kaisa.peltola@gmail.com

050 480 2489 

 

 

Tilaa uutiskirje

Tietoa valmennuksistani ja blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi.