SIELUN PALUU

Sielun paluu on Suuren Äidin paluu. Paluu animistiseen todellisuutemme ja tietoisuuteen, johon on sisäänrakennetuna kaiken elävyys, sielukkuus ja yhteenkuuluvuus. Kaiken elämän pyhyys – ei ideologiana tai uskomusjärjestelmänä, vaan koettuna ja yhdessä jaettuna todellisuutena.

Aivan keskeinen osa todellista sielullistumisen prosessia, sen alusta, on yhteytemme Äiti Maahan. Vasta osana maaemon ekosysteemiä sielullistumisemme voi tapahtua niin kuin se luonnollisesti haluaa tapahtua, muistamme oman luontomme myös ihmisenä ja kuinka täällä eletään tavalla, joka palvelee koko luomakuntaa

Sielu on monitasoinen kokonaisuus. Tunnetun shamanismin tutkijan Anna-Leena Siikalan mukaan sielu on prosessi ja toiminnallinen kokonaisuus, ruumiin ja maailman välinen tapahtuma, joka ilmenee liikkeenä, lämpönä, hengityksenä ja tietoisuutena.

Itämerensuomalaisessa perinteessä sielu jaetaan ruumissieluun ja löylyyn sekä vapaasieluun (myös kutsutaan itse -sieluksi) ja haltijasiseluun.

Vapaasielu (itse) on se sielu, joka voi irroittautua kehosta ja matkata, hakea tietoa. Se – tai osia siitä – voi kadota ja eksyä trauman seurauksena. Kun yleensä puhumme sielusta, puhumme vapaasielusta.

Se mikä on shamanismin äärellä toimivia tai muinaissuomalaiseen tietoon perehtyneitä lukuun ottamatta lähes täysin unohtunut, on ruumissielun ja löylyn perustavaa laatua oleva merkitys ihmiselle – niin terveytemme kuin henkisyytemme perustana. Ilman elinvoimaista ruumissieluja ja löylyä emme ole terveitä emmekä elinvoimisia, eikä meidän (vapaa)sielumme asetu kehoon.

Ruumisielu on elämän pysyvä kantaja kehossa. Siihen liitetään väki, väen voima eli esivanhempien sekä paikkojen ja luonnon voima, joka voi siirtyä sukupovelta toiselle. Ruumissielu pitää kehon koossa ja on elossa olemisen perusta. Ruumissielu voi heiketä tai jopa irrota osittain (”säikähdys”, sairaus, trauma)

Ruumissielu ei ole yksilöllinen psyyke vaan elämänvoima. Parantaminen ei kohdistu ”mieleen”, vaan elämänvoiman palauttamiseen. Siikala korostaa, että ruumissielun häiriö koetaan kehollisesti, ei symbolisesti.

Löyly on se pyhä elämänvirta, joka ruokkii ja liikuttaa ruumissielua. Se ei näy, mutta tuntuu. Löyly elävöittää ruumissielun ja se liikkuu kehon ja maailman rajalla, yhdistäen ihmisen luontoon, henkiin ja esi-isiin.

Siikala ei määrittele löylyä omaksi erilliseksi sieluksi, vaan ruumissielun toimintaedellytykseksi. Löyly on se liike ja väylä, elävä tila, jossa ruumissielu pysyy kehossa, vahvistuu ja palautuu.

Ruumissielu liittyy esivanhempien ja sukulinjojen voimaan, äiti maan elementaarisiin voimiin, paikan voimaan, väkeen. Löyly on elämänvirtaa, liikettä, energiaa jonka voi kokea myös sisäisenä elävänä tilana. Kun nämä ovat vahvana ja tasapainossa, vapaasielumme haluaa asettua kehoon ja kiinnittyä. Meissä on tilaa ja kapasiteettia integroida traumamateriaalia sekä kykenemme myös ottamaan vastaan ja integroimaan korkeampivärähteistä uutta tietoisuutta. Kapasiteettimme ja herkkyytemme kokea nautintoa ja haltioitua elämästä kasvaa.

Jotakin pyhää herää henkiin, kun tiedostaa ruumiillisen sielumme ja löylyn sielun aspekteina ja osina suurempaa kokonaisuutta.

Tutkimme sielusysteemiä ja sielun ekologiaa  konstellaation avulla.

TYÖSKENTELYSTÄ

OHJAAJA